Kaipa kohtalonsa on hyväksyttävä, oli se millainen tahansa. Tehtiin illalla sopimus kavereideni Uskon ja Toivon kanssa, ja lupasin heille että minusta homma ei jää kiinni, eli pyrin minimoimaan negatiivisuuttani ja urputtamaan vähemmän edes sisäisesti. Lyhyellä jänteellä siitä olisi kyllä aina silloin tällöin jeesiä, mutta pitkässä tähtäimessä siitä ei seuraa hyvää.

Olokin rupeaa olemaan vähän jo kuin lehmällä, välinpitämättömän ok. Tulehdusarvot jatkavat laskua ja käänteishyljintä näyttäisi olevan jollakin lailla kurissa.

Aikaa täällä tulee vielä tovi vierähtämään, että saavat minut a) kuntoon ja b) lääkitykset viilattua kohdilleen, mutta siinä taasen ei ole mitään uutta.

Vaivapuolella pahint on nuha ja kutina varsin merkittävän kokoisessa miehuudessani. Sitä eivät edes lääkitse, koska on todennäköisesti osa käänteihyljinnän ihoreaktioita. Unettomuus on myös kortisonin antama lisäetu - voi vaikka tehdä jotain kivaa kuin

Niin, tuo käänteihyljintä tarkoittaaa nyt sitä, että seuraavat kuukaudet ihoni näyttää - varsinkin yläkroppa - kuin tulirokkoiselta. Jos kortisoni pitää kutinsa, laikut häviävät vähitellen ja muita merkittäviä oireita ei tule. Todennäköisesti kortisonilääkitys jatkuu kuukausia, ehkä kauemminkin, mutta murehditaan sitä sitten myöhemmin.

Viikon jatkoja!