Yksi päivä taas lähempänä parantumista.

Aamulla olo on kyllä käsittämättömän heikko, mutta ainakaan pahoinvointia ei ole enää pariin päivään kuulunut, joten siedetään tuo aamuheikkouskin nyt pois alta.

Iltapäivää kohden olo aina hiukan kohenee, ja niin tänäänkin. Syömäosastolla sain tänään jo santsattua päivällistä. Taisin syödä jopa vähän liikaa, mutta ajattelin syödä kun kerran maistui. Toivottavasti illalla ei tule edellisiltä päiviltä tuttua väsymystä niin jaksaa Jutan kanssa ihailla kunnolla linnan asusteita.

Tuo televisio on hyvä toveri pitkille päivilleni. Muuta sitä ei oikein jaksakaan tehdä. Kaikki päiväsarjat alkavat olla jo aika tuttuja. Tilanteestani johtuen en paheksu liiallista telkun katselua, joten älkää tekään ;-)

Huoneenihan on melko pieni, ja seuraavien viikkojen aikana tullee entistä tutummaksi. Tänään mittailin ensimmäistä kertaa huoneen mittoja askelillani, eli lenkkeilin (14 x 12 jalanmittaa). Pitää ottaa enemmänkin tavaksi kun olo tästä kohenee. Vähäinenkin liikunta auttaa varmasti, ja todellakin olo on niin heikko, ettei hikeen itseään saisi vaikka pakottaisikin. Mutta pääasia on liike. Ja hoitajat ovat tehokkaita persuksiinpotkijoita, joten pitänee vain käyttää mielikuvitusta ettei "maisema" käy liikaa rasittamaan.

Eli kyllä tämä tästä. Ensi viikolla uskon olon olevan jo parempi, joten vieraitakin uskallan ottaa enemmän vastaan (hinthint...). Kannattaa kuitenkin aina soittaa ensin

Mutta nyt itsenäisyyspäivän pariin! Loistavaa iltaa kaikille! Ja Tommille hyvät syntymäpäivät.