Viime päivät, tai oikeastaan koko viikon, olo on ollut omituinen. Väsymys painaa kovasti koko päivän, keskittymiskyky on tiessään, korvissa soi, huimaa ja olo on levoton. Toki osasin odottaa, että toipumiseen tulee huonojakin jaksoja, ja ainakaan lääkäreiden mielestä mitään hätää ei kokeiden perusteella ole. Pitää vain olla kärsivällinen.

55 päivää siirrosta. Vain pari hassua tyttökalenterisivun kääntöä. Ja mitä tähän onkaan mahtunut:
- siirron ja hoitojen jälkeistä pahoinvointia sairaalassa 1 viikko, kotona toinen mokoma
- ruokahaluttomuutta 4 viikkoa
- painonpudotusta 5 kiloa
- painonnousua 2,6 kiloa
- nestevajausta
- 2 ylimääräistä sairaalakeikkaa, yht. 5 yötä
- joulu ja uusivuosi, sairaalassa ja kotona ja sairaalassa ja kotona... ;-)
- ruokanirvanaa sen jälkeen, kun ruoka on jälleen alkanut maistua
- kävelyretkiä, nyt jo yli 2 kilsan mittaisia
- naurua ystävien ja perheen seurassa
- autolla ajelua
- pitkään aikaan ensimmäinen halaus Jutan kanssa (ainoa ketä saan koskea... ;-D)
- 7 lääkärikäyntiä, 8 verikoetta ja 1 luuydinkoe
- paljon saunomista
- juopottelua: uudenvuoden jälkeen yhteensä n. 75 litraa nestettä suusta alas
- n. 1200 lääkepilleriä, 45 annosta - yhteensä n. 90 millilitraa eli 900 milligrammaa -Sandimmunia (hylkimisen estolääke), 2000 milligrammaa testosteroinia, lukematon määrä rauhoittavia, pahoinvointilääkkeitä sekä nukahtamispillereitä, 3 tuubia kosteusvoidetta...
- ja mikä parasta, selkeää ja nopeaa voinnin kohoamista!!! :-)

...ja tässä listattuna vain "muutamia" fyysisiä asioita. Mekkala ja vilinä tuolla pääkopan puolella on ollut melko paljon moninaisempaa (akselilla kuoleman pelko - patalaput - elämän ihanuus...)

Itse asiassa, objektiivisesti ajatellen, nämä vajaat pari kuukautta siirrosta ovat menneet erittäin hyvin toipumisen kannalta. Ensimmäiset lääkkeenvähennykset tehtiin jo tänään. Valitettavasti vähennettiin sitä "vauhtilääkettä", kortisonia, joten odotettavissa väsymyksen lisäntymistä ja ehkä pahoinvointiakin. Silti, tuo on itselleni jonkinmoinen virstanpylväs. Ja jos samanlaisena homma jatkuu, ennen kuin huomaankaan, lääkepino on puolittunut!

Päivä kerrallaan, päivä kerrallaan... oohmmmmmmmm...