Olipas vuosi. 2008 jää henkilökohtaiseen historiaani erityisen merkityksellisenä. Kova vuosi, mutta hengissä siitä selvittiin. Vaikka lähellä se varmasti oli. Oli jo 2007.

Kriiseistä syntyy aina uutta. Oma tilanteeni ei ole poikkeus. Tällä kertaa minä itse synnyin uudestaan niin moninaisin eri tavoin, että sitä on vaikea pukea sanoiksi. Eikä ole tarkoituskaan. Teot puhukoon puolestaan. Varsinkin nyt kun tekeminen on taas mahdollista.

Se on minun vuoden 2009 teema: ajatuksista teoiksi. Muutoksen realisointi. Lohikäärme syntyi viime vuonna. Tänä vuonna siivet jo vähän kantavat.

On mahtavaa päästä kulkemaan uutta tietäni. Se ei edes pelota, päinvastoin, odotan sitä innolla. Minä olen niitä, joille matka on tärkeämpi kuin päämäärä. Päämäärä ei aina ole edes pakollinen. Aikaisemmin en tätä edes ymmärtänyt, nyt se on minua eteenpäin ajava voima.

Annan itsestäsi enemmän, otan vastaan ennkkoluulottomammin. Tunnen voimakkaasti, ajattelen positiivisesti. Teen työtä ilolla, en pakosta. Rakastan vailla rajaa, myös itseäni. Tutkin, opin, koen, nautin.

Elän.