Pekka kirjoitteli ajatuksiaan paperille kuluneista päivistä ja minä kirjoittelen ainoastaan jatkossa puhtaaksi hänen puolestaan. Pekka pyysi mainitsemaan, että tekstit on aikamoista tajunnanvirtaa, koska hän lähinnä itselleen kirjoittelee. Ja tosiaan printtaan Pekalle kaikki kommentit, joita hän tänäänkin ilolla lueskeli, eli aktiivisuus ei mene hukkaan :) Niin, ja mä julistauduin siis tänään terveeksi ja olin jo vierailulla ja kysyin kyllä hoitajilta luvankin ennen kun ryntäsin Pekan luo.

2.-3.9

"Outoja päiviä nämä ensimmäiset nollapäivät. Sunnuntaina se vähintään kaksi viikkoa kestänyt etova olo oli lähes kokonaan poissa. Ihana tunne! Silti oksensin juuri ennen nukahtamista...Ruoka on maistunut - mennyt alas - paremmin kuin aikoihin. Näin 11 kilon laihtumisen jälkeen se onkin suotavaa. Paha maku suussa tulee tosin valitettavasti pysymään vielä tovin.

Tippa mulle asennetaan vasta huomenna (4.9), koska trombosyytit laskevat silloin alle sallitun rajan. Tähän asti on ollut hienoa olla vapaana letkuista. Näin kahden päivän nollasoluisuuden jälkeen on iloinen asia, että vielä en ole saanut mitään tulehduksia, eikä kuumekaan ole noussut. Toivottavasti ilo on pitkäkestoista laatua...

Minua hoitaa nyt uusi sairaalalääkäri (Satu?). Mukavan tuntuinen ja oli kovasti kiinnostunut miksi/miten kroonista sairauttani ei ole havaittu jo kroonisessa vaiheessa(liian vähän sairastellut ja hyvä yleiskunto kai). Samankaltaisia tapauksia ei kuulemma ole paljoa.

Hoidoista en vieläkään jatkon osalta tiedä mitään. Paljon toki riippuu kantasolun löytymisestä, mutta koska tämän ajoitus on "hiukan tuurista kiinni", ikävä kohtaloni on vain odottaa. Mitään välimaalia ei ole näkyvissä. Olisi kiva jos tietäisi edes vähän mitä tuleman pitää...

Huonetoverit on uusia, toinen on joku pomottelija ja toinen hiljainen Suomenvenäläinen joka kuorsaa kovaa öisin.Hoitajien mukaan minulla on mahdollisuus vaihtaa huonetta, mutta vielä en ole tätä korttia uskaltanut käyttää.

Vieraita on käynyt, mutta ehkä hiukan vähemmän kuin mitä odotin. Minua se ei sinänsä haittaa, mutta vieraiden kanssa aika tuntuu kuluvan rivakammin (jos tämä yhtälö kääntyisi päinvastoin, vierailukielto olisi pakollinen koska jo nyt on vaikeuksia ajankulun kanssa. Aika matelee)

Koska voin melko hyvin, olen sairauteni suhteen positiivisella mielellä. Tiedän, että nyt ollaan vasta rankan tien alkupäässä, mutta mitään hoitomuotoja jotka minut voisivat lannistaa ei näiltä löydy (I dare you?).

Virallisestikin uusi mottoni "päivä kerrallaan - nauttien hetkestä" on nyt kovaa valuuttaa (tuo jälkimmäinen osa sopinee paremmin sitten siihen hetkeen kun en ole hoitojen piskaama :). Sen verran hoidot ovat muuten kuntoani heikentäneet, että leposyke on noussut (70) ja hengästyn jo lyhyestä kävelystä. Ja sehän tässä onkin ajankohtaisin pelko: kuinka huonoon kuntoon hoidot minut saattavatkaan? Samalla tämä tuo positiivisia ajatuksia: kuinka hienoa onkaan päästä paranemisen jälkeen rakentamaan itsensä pohjulta kohisten ylöspäin. Luulisin, että treenimotivaatio-ongelmia ei ilmaannu...

Juttaa on ikävä, kun hän ei flunssan takia pääse minua katsomaan. Oma pieni rakkaani ... :) Toivottavasti Jutta jaksaa sairauteni keskellä, kun kaikki käytännön asiatkin ovat nyt yksin hänen niskoillaan...Täytyy pitää huolta että tämä taivaan kirkkain tähti ei palaisi loppuun..."  (Toim. huom. Jaksan vallan mainiosti - joskaan en ihan aina yhtä loppumattoman urheasti ja positiivisesti kuin Pekka :)